Virkattu kukkahuivi (- tai kolme)

Tämän blogin alku ei ole aivan niin ruusuinen kuin kuvittelin. Olen tässä nyt usean päivän ajan tuskaillut Facebookin ja Instagramin kanssa, koska palvelut eivät hyväksy blogini osoitetta. Facebook on päättänyt, että sisältö rikkoo yhteisönormeja, enkä siksi voi lisätä blogini osoitetta mihinkään kummassakaan palvelussa. Lähetän päivittäin viestiä asiasta, mutta tuloksetta.

Samalla jatkan taistelua ylitsevuotavan lankavaraston selättämiseksi. Tunnustan, että olen aivan hirveä lankahamsteri. Nyt viime aikoina myös kierrätyskangasvarastoni on alkanut kasvaa uhkaavasti. Asun hyvin pienessä talossa ja säilytystilaa on hyvin vähän, joten tämä on melko tuskallinen ongelma.

 Kävin hiljattain läpi laatikkoa, johon olen lajitellut erilaisia huivilankoja. Löysin monta kerää tätä ihanaa Novitan Polku-lankaa, jota olen hillonnut vuositolkulla.

Juuri tämän kerän sävyt ovat eniten mieleeni. Tämä taisi olla nimeltään Porkkana.

Paloista koottuja asioita on kiva tehdä. Ne voi jättää kesken, kun on kiirettä ja niiden äärelle palaaminen käy sujuvasti. Myös päättelyn voi tehdä pikkuhiljaa, kun liittää palan kerrallaan toiseen. Mikään ei nimittäin ole kamalampaa, kuin viimeistely, jos langanpäitä on miljoona.

Harmaa päivä antoi omat haasteensa kuvaamiseen. Sain hyvän tovin hypellä pihamaalla vesilätälöiden yli, että löysin edes jokseenkin sopivat kuvauspaikat. Alemmassa kuvassa näkyy, miten kevät on jo paikoin pitkällä.

Liehuvat huivit hapsuineen ovat niin mun mieleen. Tämä kukkahuivi ei ole ensimmäinen laatuaan, vaan jo kolmas.

Löysin lisää samaa lankaa, mutta eri sävyissä. Melkein aloitin neljännen kukkahuivin, mutta muutin mieleni viime hetkellä. Nyt työn alla on ohut villapaita. Neulon sen ilman saumoja kaulasta helmaan. Tai ainakin niin pitkälle kuin lankaa riittää.