Itse kuljettelen useimmiten mukana pelkkää lompakkoa, mutta välillä tarvitaan kassi, johon mahtuu kokonainen omaisuus.
Virkataan siis isoäidinneliöitä. (Hyvä ohje löytyy esimerkiksi ihanasta omⒶ KOPPA -blogista.)
 |
| Isoäidinneliö-laukku ennen kokoamista |
Paloja tein yhteensä 19 kappaletta. Virkkasin ne yhteen oikealta puolelta niin, että sauma jäi näkyviin. Pohjaan tuli kolme palaa, molemmille sivuille kaksi ja etu- ja takapuolelle kummallekin kuusi neliötä.
Kun laukku oli koottu, virkkasin reunukseen vielä eri väreillä kiinteitä silmukoita samalla hieman kaventaen.
Leikkasin puuvillakankaasta suurinpiirtein laukun kokoiset palat ja ompelin ne yhteen. Käänsin vuoren laukun sisään nurja puoli laukun nurjaa puolta vasten, taitoin reunan kertaalleen ja kiinnitin nuppineuloilla virkattuun laukkuun. Sitten vaan varovasti ommellen kiinnitin vuoren paikalleen.
 |
| Kankaan ompelu neuleeseen kävi yllättävän mukavasti, kun säädin tikin pitkäksi ja paininjalan puristuksen hyvin kevyeksi. |
Koska tein taas vimmalla, kuvaamatta jäi se, että pujotin kankaasta tehdyt kaitaleet hihnoiksi virkatun laukun ja vuoren väliin. Hihnojen ympärille virkkasin pylväitä.
 |
| Puuhelmet ja neulottua nyöriä letillä. Kiva pieni yksityiskohta. |
Onneksi laukku tuli itselle, koska hihnat eivät osuneet aivan niille kohdilleen kuin ajattelin. Usein käy niin, että en pääse tällaisten epäkohtien yli vaan on pakko purkaa. Nyt ylitin itseni ja annoin vahingon olla.
 |
| Virkattu laukku isoäidinneliöistä |
Tästä laukusta tuli iso ja tilava. Sinne mahtuu erinomaisesti yhden viikonloppureissun tarpeet tai vaikka luonnoskirja, kynät ja isompi käsityökin.
 |
| Laukku, johon mahtuu pala elämää. Kuvasta puuttuu suklaalevy. |
Olen laukkuihminen, vaikkei kyseinen asuste kuulu jokapäiväisiin varusteisiini. Suurin osa omistamistani laukuista on itse tehtyjä. Lisääkin on tulossa ihan pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti